Monet bloggaavat huvikseen ja saattavat miettiä bloggausta kokopäiväisenä työnä. Bloggaaminen sopiikin hyvin niille, jotka nauttivat freelancerina olon tuomasta vapaudesta. Bloggaaja määrittää työnkuvansa usein yksin, ja riippuu itsestä, minkälaista blogia ylläpitää ja mitä sinne kirjoittaa tai mitä siellä julkaisee. Bloggaus sopii luoville ihmisille, jotka haluavat välttää yhdeksästä viiteen -rutiinia tai sitä, että joku kertoo heille mitä tehdä. Mutta bloggaus työnä ja elämäntapana sisältää myös omat riskinsä, joista kannattaa olla tietoinen. Kun sudenkuoppia osaa välttää, bloggaus voi olla unelmien ammatti.

Bloggaaminen voi olla yksinäistä

Vaikka bloggaaminen onkin usein sosiaalista, ihmisten kanssa tekemisissä olo saattaa rajoittua vain virtuaaliseen kanssakäymiseen. Monissa yksin kotona tehtävissä freelance -ammateissa onkin se riski, että ihminen erakoituu. Useimpien ihmisten sosiaalinen elämä muodostuu pitkälti työpaikan ympärille, koska siellä vietetään suurin osa ajasta. Bloggaajalla ei ole työkavereita, joiden kanssa pitää lounas- tai kahvitaukoja, tai joiden kanssa viettää pikkujouluja, vuosijuhlia tai syntymäpäiviä. On siis erittäin tärkeää pitää hyvää huolta sosiaalisesta elämästään ja olla aktiviinen esimerkiksi harrastuksissa tai muussa toiminnassa, jossa tapaa myös uusia ihmisiä. Se voi olla erityisen vaikeaa talven kylmyydessä ja pimeydessä, jolloin on helppoa vain nököttää sohvalla läppäri sylissä. Siksi kannattaa yrittää luoda rutiineja, jotka saavat lähtemään kotoa.

Näytön ääressä työskentely on fyysisesti pahasta

Nykyisin tiedetään, että toimistotyö on ihmiselle todella rappeuttavaa. Useimmilla tietokoneen ääressä työskentelevillä on jatkuvasti huono asento, joka aiheuttaa lopulta niska- ja selkäkipuja, jotka pahentuessaan saattavat lopulta olla pysyviä ja huonontaa elämänlaatua radikaalisti. Jatkuva istuminen rapauttaa lihakset ja toisaalta kiristää tiettyjä lihaksia, mikä puolestaan huonontaa ryhtiä entisestään ja tekee liikkumisesta vaikeampaa. Edes seisomistyöpöytä ei ole ratkaisu, koska paikallaan seisominenkaan ei ole hyväksi. Sanotaan, että kerrallaan saisi istua tai seisoa paikallaan korkeintaan kaksikymmentä minuuttia. Kannattaakin siis laittaa puhelimeen ajastin, joka soi aina kahdenkymmenen minuutin työrupeaman jälkeen. Kun ajastin soi, voi pitää pienen jaloittelutauon, jonka voi hyödyntää esimerkiksi venyttelyyn, vatsalihaksien tekoon, tiskien pesuun, pyykkikoneen täyttämiseen tai huoneen järjestelemiseen. Näin myös pitää samalla huolen siitä, että oma työympäristö, eli koti on siisti ja mukava olopaikka.